maanantai 11. syyskuuta 2017

Aika kääntää uusi sivu elämässä

Hei vaan kaikille, mä herättelen tässä jälleen blogia talviunilta. Tai kesäunilta. Tai mitä mä selitän, jäissähän tämä projekti on ollut jo pidemmän tovin !

Kuten otsikosta voinee jo pienenemmälläkin päättelykyvyllä ymmärtää, niin mun elämässä on tapahtumassa jonkin asteinen elämänmuutos ja uuden sivun kääntäminen. Kerron siitä tossa alempana enemmän. Käydään nyt kuitenkin ihan ekaks läpi mitä mulle kuuluu, mitä on kesän aikana tapahtunut ja miksei musta oo juurikaan kuulunut mitään täällä tai tuolla sosiaalisessa mediassa.

Mä palasin Suomeen toukokuussa kesää viettämään kuten olen tehnyt parina edeltävänäkin vuonna. Maailmalla, tai tässä tapauksessa kaakkois-Aasiassa 8 kuukauden reissaaminen ja asustaminen ilman töitä alkaa käydä kenen tahansa lompakolle. Oli siis tultava tienaamaan ja keräämään taas rahaa sukan varteen, uudet reissusuunnitelmat tietenkin mielessä.


Toukokuussa jätin nämä maisenat vähäksi aikaa taakseni ja palasin kesäksi Suomeen


Kävin ekaksi tietenkin moikkaamassa perhettäni keski-Suomessa, sillä kyllä siinä kuukausien erossa olemisen aikana ikävä kerkesi jo tulemaan. Bangkokista Viitasaarelle on pitkä matka, ja vaikka kaupungeista puhuminen samassa lauseessa tuntuu jopa epärealistiselta ja tavallaan jopa huvittavalta, kummallakin kaupungilla on ja tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä. Lapsuudenkodin paikkaa sydämestä tuskin korvaa tai vie mikään. Ikinä.

Pian kotona vierailun jälkeen pitikin jo palata etelä-Suomeen ja niin sanotusti sorvin ääreen. Ei kuitenkaan ilmaisun varsinaisessa merkityksessä, sillä työskentelin ammattini puolesta ravintolassa, enkä suinkaan verstaalla. En ookaan paljon puhunut mun työpaikasta yleisesti ottaen, sillä oon aina jotenkin halunnut pitää sen erillään ja jotenkin pois mun someista. Jos kuitenkin kävit kesällä Tammisaaressa ravintolassa, saatoin olla samaan aikaan siellä tiskin (tai oikeastaan parin seinän) takana pyörimässä.

Kesä menikin sit oikeastaan vain ja ainoastaan töitä tehden. Ja nyt kun sanon näin, niin tarkoitan sitä. Vajaa 300 työtuntia per kuukausi toukokuusta elokuun loppuun vie mehut aika nopeasti. Rehellisesti sanoen en todellakaan suunnitellut tekeväni töitä sillä tahdilla, mutta niin siinä jotenkin vaan kävi. Taas. Kun tekee reilussa kolmessa kuukaudessa melkein puolen vuoden työmäärän, ei siinä juuri vapaa-ajan ongelmia ole. Tätä kirjoittaessani työt tältä kesää ovat ohi, ja olen iloinen siitä että mulla on aikaa vaan olla. Tunnen kuitenkin hieman huonoa omaatuntoa siitä, että olen pitkälti laiminlyönyt useita ihmissuhteitani tän suuren työmäärän takia. Mulla ei oo ollut aikaa mun kavereille, ei perheelle, eikä juuri edes itselleni. Mut ainoa asia joka mua on motivoinut, on ollut se, että oon tiennyt pääseväni pian takaisin tropiikin lämpöön ja Siaminlahden rannoille huuhtelemaan jalkateriäni merivedessä. Ja takaisin mä pian pääsenkin. Mut hei, tällä kertaa tilanne onkin vähän erilainen kuin viime vuosina. Kävi nimittäin niin että mä sain töitä Thaimaasta !

Kyllä, kuulit aivan oikein. Huomasin tossa kesän aikana työtarjouksen netissä, ja koska minähän en pelkää uusia haasteita (ja koska oon pitkään jo ajatellut töiden hakemista Thaimaasta), niin tartuin tilaisuuteen ja lähetin hakemukseni. Nopeasti tilanne eteni niin, että sain kuin sainkin paikan ja tätä kirjoittaessani odottelenkin asiakirjoja saapuvaksi Bangkokista. Postiluukustani niiden pitäisi tupsahtaa tossa alkuviikosta. Tarvitsen näitä kyseisiä papereita jotta voin hakea b-viisumia Thaimaan lähetystöstä, joka siis mahdollistaa työnteon maassa. Ens viikolla olis tarkoitus päästä hakemaan viisumia.

Kohta pääsen takaisin "kotiin".

Oonkin jo ikävöinyt palmuja

Mä muutan siis Thaimaahan. Ja joo, oonhan mä “asunut” siellä jo pari vuotta, tullen aina kesäisin Suomeen töihin, mutta tällä kertaa tilanne on mun mielestä aivan erilainen. Tällä kertaa mä muutan sinne ihan oikeasti. Tieto siitä, että työ on vakituinen ja työsuhde pitkäaikainen, tarkoittaa sitä, että mä en todennäköisesti ole tulossa ens kesänä Suomeen. Mä en tiedä millon mä ens kerran palaan Suomeen, mutta se ei tällä hetkellä mua häiritse. Oon innoissani siitä, että vihdoin pääsen oikeasti muuttamaan Thaimaahan, ja pääsen työpaikan avulla rakentamaan siellä sellaista ihan “normaalia arkea” ja elämään normaalia elämää. Mä en tiedä miten mä sen paremmin muotoilisin. Kun sä matkustat jonnekin ja elät pitkälti vain reissaten, ei se elämä ihan normaalilta mun mielestä tunnu, kun arjesta puuttu se työ ja se tietty rytmi. Tietty vastuu.

Vaikka kuukausien reissaaminen ja matkustelu onkin hauskaa, kyllä sitä elämään kaipaa myös arkea ja sitä tiettyä rytmiä.


Kuten jo sanoin, ens viikolla olis tarkoitus päästä hakemaan viisumia. Suomen kämpän mä irtisanoin jo viime viikolla, ja lennon Bangkokiin ostin juuri. Alkuviikosta olis tarkoitus soittaa sähköyhtiöön ja vakuutusyhtiöön, sillä mulla ei oo mitään hajua miten vakuutusasiat tällaisessa tilanteessa menee. Melkein kaikki laskuni tulevatkin jo e-laskuina, postiosoitteen kanssa joudun vielä jotain keksimään. Postinsiirto tai osoitteenmuutos lapsuudenkotiin kenties. Nyt yritän saada myytyä ylimääräiset tavarat ja saada kaappeja pikkuhiljaa tyhjiksi. Osan tavaroista tietenkin menee säilöön porukoiden varastoon, mutta ihan kaikkea ei kannata kuljettaa keski-Suomeen varastoon lojumaan, varsinkaan kun ei tiedä milloin on edes tulossa takaisin.

Oon mm. yrittänyt päästä päässyt eroon jo mun "ylimääräisistä" kengistä. Tarviiko joku telkkaria tai sohvaa ? :D


En oo päivittänyt mun sosiaalista mediaa kovinkaan ahkerasti tänä kesänä. Oon ollut jo parin vuoden ajan melko aktiivinen Snapchatin käyttäjä (vai pitäiskö sanoa snäppääjä), mutta tän kesän ajan sen käyttö on ollut olematonta. Ymmärrätte varmaan kun tekee töitä kellon ympäri, ei siinä juuri jää muusta elämästä sosiaaliseen mediaan videoitavaa tai kerrottavaa. Lupaan kuitenkin tän päivityksen myötä alkaa jälleen pikkuhiljaa päivittämään Snapchattia, ja jakamaan fiiliksiä Thaimaan muuton osalta sinne. Pysykää siis kuulolla senkin suhteen ! ;)

Tältä näyttää mun kotihuudit taas parin viikon päästä

Snapchatin puolella päästään pian taas näihin maisemiin


Laitan tohon alas linkit mun muihin somekanaviin, ota mut ihmeessä seurantaan niin pysyt muuttotunnelmissa ja mun elämässä Thaimaassa mukana. Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti ja kiitos teille ketkä vielä jaksatte seurata tätä blogia.

Voi pojat mä oon innoissani !

-Jani


seuraa mua myös mun muissa someissa, olis tosi kiva:

instagram: janitravels
twitter: niskasenjani
snapchat: janiniskanen

torstai 16. helmikuuta 2017

Snapchat ja siellä usein kysytyt kysymykset

Mitä, kuka Jani, häh ?!

Snapchat on hieno sovellus. Sen kautta on mukava jakaa jokapäiväistä elämää teidän kanssanne ja seurata muiden elämää. Omalla kohdallani se on antanut paljon. Se on antanut uusia ystäviä, vinkkejä, neuvoja ja viihdykettä tylsinä hetkinä. Siitä on tullut suuri osa jokapäiväistä elämääni, ja välillä tuntuu että jopa liiaksikin asti. Siitä on tullut henkilökohtaisesti tärkein ja eniten käytetty sovellus. Miksi ? No koska se on niin hauskaa !

Teen tän postauksen siksi, koska mulla on ilo ja kunnia jakaa mun elämää jo valtavan monen ihmisen kesken. Uusia seuraajia tulee myös nykyään tasaiseen tahtiin, ja uusien seuraajille onkin usein mysteeri: "Kuka sä oikein oot ?"



Oon tehnyt mystoryssa aina silloin tällöin sellaisia "infoja", eli kertonut itsestäni kun uusia seuraajia on tullut ja samoja kysymyksiä esiintynyt paljon. Nyt tulee taas paljon näitä samoja kysymyksiä, ja koska ajattelin, että vanhoille seuraajille toi oman itsensä esittely voi alkaa kuulostaa jo puuduttavalta, teen tällaisen pienen infomaisen ja Q&A- tyylisen blogipostauksen. Samalla kenties joku teistä saattaa haluta alkamaan seuraamaan tätäkin blogia. En painosta silti ketään.. (kannattaa silti alkaa seuraamaan !)

Eli... Katsotaas millaisia kysymyksiä te multa usein kysytte.

"Moi voisitko kertoo kuka olet, olen uusi seuraaja ja olis tosi kiva tietää."

- Olen Jani, 26-vuotias ja kotoisin keski-suomesta. Viitasaarelta, jos paikkakunta mitään sanoo. Noin 100 km Jyväskylästä pohjoiseen. Kiva paikka.. Viitasaari siis. Kesäisin erityisen kiva. Kaunis. Sun pitäis tulla joskus käymään siellä hei. Käytäis vaikka kahvilla ja torilta saattaa saada hyviä paikallisia mansikoita. Voidaan ostaa rasia puoliksi. Miten olis ? Tuutko käymään ?

"Missä sä oikein asut, vaikutat tutulta ?"
-Tällä hetkellä asun Thaimaassa, Pattayalla. Mulla on vuokrakämppä täällä. Suomessa mulla ei oo kämppää tällä hetkellä, aiemmin asuin Tammisaaressa, suomenruotsalaisten keskuudessa. Ihan sulassa sovussa silti. Tein siellä siis töitä muutaman vuoden ennen tänne tuloa. Tuttu tai en, tällä hetkellä asun siis Thaimaassa.





"Teetkö jotain töitä ja jos niin mitä hommia ? Ps. sun arkea on kiva seurata."
-Tällä hetkellä en tee töitä. Yritän hakea duunia, enemmän ja vähemmän siihen panostaen. Suomessa oon käynyt nyt pari viime kesää töissä. Ammatiltani ravintolakokki, työskennellyt kuitenkin viime vuodet keittiömestarina. Ja kiva että seuraat. Kaikkee hyvää sulle !

"Reissaatko yksin vai jonkun kaverin kanssa ? Onko sulla paikallisia kavereita ?"
-Oon yksin liikenteessä, ja mulla on useita paikallisia kavereita. Vaikka snäpeistä saa vaikutelman että olen aina yksin, todellisuudessa oon yksin todella harvoin. En vaan halua kuvata toisia ilman heidän tahtoaan.





"Ootko kauan ollut siellä?"
-Oon ollu täällä enemmän ja vähemmän reilu 2 vuotta. Kesät oon ollut suomessa kuitenkin töissä, ja sit tullut tänne takaisin. Kaikki alkoi syksyllä vuonna 2014, kun olin yksinkertaisesti liian uupunut ja väsynyt henkisesti kaikkeen. Olin tehnyt ihan sikana töitä pari vuotta, stressasin liikaa kaikesta ja olin todella ankara itselleni mitä tuli työhön ja sen hoitamiseen. Mulla oli monta vuotta jo ollut haave päästä reppureissaamaan Aasiaan, ja kesän 2014 jälkeen mä päätin, että asioiden on muututtava. Mä en ollut onnellinen Suomessa, en siinä elämäntilanteessa, enkä ollut sitä ollut aikoihin. Kaikki oli vaan rutiininomaista ja ankaraa suorittamista. Tuntui että töihin meneminen oli mun ainoa syy nousta sängystä, ja siihen tilanteeseen oli pistettävä stoppi. Muuten olisi voinut sattua jotain enemmänkin. Mä irtisanoin työsuhteeni.

Ekaksi lähdin pariksi viikoksi Jenkkeihin, jonka jälkeen tulin Suomeen pakkaamaan rinkan. Sen jälkeen lensin Mumbain kautta Nepaliin Kathmanduhun. Sieltä reitti kulki seuraavasti: Nepal-Intia-Thaimaa-Kambodzha-Vietnam-Malesia-Thaimaa-Suomi. Suomessa olin kesän töissä, joka jälkeen tulin Thaimaahan takasin. Kävin muutaman reissun Malesiassa, Kambodzhassa ja Laosissa, ja viime vuoden toukokuussa palasin takaisin Suomeen. Töihin. Kesän jälkeen tulin takaisin tänne ja täällä olen edelleen. Asun ja reissaan pääosin Thaimaassa, mutta silloin tällöin käyn pikkureissuilla muualla. Joulukuussa kävin esim. Kambodzhassa ja Vietnamissa, ja ensi kuussa oon menossa Malesiaan.



"Minkä kokoinen rinkka sulla on ja mikä olis sun mielestä riittävän kokoinen ?"
-Mulla on nyt ollut viikon/parin viikon reissuilla toi rinkka joka on kokoa 40+10, ja se on aika kätevä. Kun tulin tänne syyskuussa taas, tulin matkalaukun kanssa, sillä mulla on täällä kämppä tällä hetkellä jossa pitää tavaroita. Eli nyt en oo ihan millään perinteisellä reppureissulla. Joku 40-60 litraa on aika hyvä, riippuen tietysti reissun pituudesta, ja paljonko tarvii kamaa. Kuukauden/kahden reissulle se on varmasti tarpeeksi. Kukaan ei halua raahata selässään kymmeniä kiloja painoa. Rinkan lisäksi mulla on pieni päiväreppu, joka on kätevä. Esim. bussilla matkustettaessa iso rinkka laitetaan sinne "ruumaan" tai mikä tavaratila se onkaan ja sit on kätevä ku on joku pikkureppu jossa kulkee tärkeät tavarat.



"Miten yöpaikkojen varaus.. Varaatko aina etukäteen vai bookkaatko aina vasta paikan päällä ?
-Mä käytän aina Booking.comia, ja oon tosi tyytyväinen siihen. Joskus bookkaan valmiiksi, joskus katson sieltä vaan hintoja ja millaisia paikkoja on tarjolla. Monesti paikan päältä saa edullisimman hinnan.

"Aiotko palata suomeen vielä joskus ?"
Kyllä, rahat ei millään riitä loputtomiin vain reissaten ja elämästä nauttien. Palaan suomeen taas kesäksi, ellen siis satu löytämään täältä työpaikkaa ennen sitä. Siinä tapauksessa tilanne saattaisi muuttua.

"Miksi just Thaimaa ?"
-Hyvä kysymys, ja tätä kysytään tosi usein. Mä en tiedä tarkaan miksi, mutta jokin mun sydämessä sanoo, että tää on mun paikka. Mä rakastuin tähän maahan heti ekalla kerralla, ja oon onnellisempi kuin missään muualla täällä. Rakastan näitä ihmisiä, tätä kulttuuria, ilmastoa ja yleistä ilmapiiriä. Täällä mun on hyvä olla. Mulla on paljon paikallisia ystäviä ja tuntuu että mun elämästä suurempi osa on täällä kuin Suomessa. Rakastan mun perhettä ja mulla on ikävä niitä välillä, mut tosiasia on se, että täällä mun on parempi olla.




"Onko sulla ikävä Suomea ? ps. saako sun kuvista ottaa screenshotteja ?"
-Kyllä mulla välillä on ikävä Suomea. Ja kuten mä sanoin, välillä mulla on tosi ikävä mun perhettä ja ystäviä jotka on Suomessa. Ja suomalaista ruokaa ! Ruisleipää... Lauantaimakkaraa... Oltermannia... Suomalaista suodatinkahvia... Lakua... Suklaata... Salmiakkia... Kaurapuuroa... Ai että. En oo saanut mämmiä tai jouluruokaa kolmeen vuoteen !

Jaa niin joo. Saa ottaa screenshotteja jos niistä on teille jotain hyötyä/käyttöä. Maalaisjärki siinäkin.

"Miten sulla on rahaa matkustaa kokoajan jos et oo töissä ?"
-Taas yksi todella hyvä kysymys. Välillä musta tuntuu, ettei mulla olekaan rahaa ! :D

Oon tehnyt kesät tosi paljon töitä, ja koittanut säästää tarkasti rahaa. Täytyy muistaa, että mä asun täällä vuokrakämpässä, ja edullisessa sellaisessa. Tää maksaa about 175 euroa kuukaudessa, sisältäen veden, sähkön ja internetin. Silloin kun matkustan, matkustan usein halvimmalla tavalla, eli bussilla. En matkusta sillä tavalla pelkästään hinnan takia, vaan siksi että tykkään siitä. Tykkään että se tuntuu aina uudelta seikkailulta, ja siinä näkee elämää ja maisemia aivan erilailla kuin esim. lentokoneen ikkunasta. Mut se on halpaa.

Oon myös ollut täällä aika kauan, joten tiedän hinnat aika hyvin ja tiedän mistä mitäkin saa mihinkin hintaan. Teen myös usein itse kämpillä ruokaa, ja se on mun kohdalla kans ollut taloudellisesti kannattavaa. En siis elä kuin turisti tai lomalainen. Yritän elää mahdollisimman vähällä. Eläminen täällä kun on aika edullista loppujen lopuksi.

"Onko sulla Youtube-kanavaa ?"
-Ei, sitä mulla ei ole, enkä usko että olisin hyvä tubettaja. Snäppi riittää mulle.

"Oon menossa kavereiden kanssa ens kuussa Koh Taolle, voitko kertoo jotain vinkkejä sinne ?"
-Autan ja jeesaan parhaani mukaan jos tällaisia kysymyksiä tulee. Välillä niitä tulee enemmän, ja jos en heti kerkee vastaamaan niin vastaan kun mulla on aikaa. Jos kaipaatte vinkkejä niin laittakaa ihmeessä viestiä niin jutellaan lisää.


"Siis okei mut mitä sä teet siellä Thaimaassa ?"
-Asun. Reissaan. Elän. Nautin elämästä. Ihailen auringonlaskuja.





"Sun elämä vaikuttaa mahtavalta, kunpa mäkin voisin vaan matkustella."
-Kiitos. En tiedä miten aina vastaisin näihin viesteihin. Tiedän että kun mulle on tullut nyt enemmän seuraajia, siellä on tosi paljon nuoria tyyppejä seassa. Siksi on tärkeää muistaa yksi merkittävä asia: Mun elämä saattaa näyttää filttereiden ja geotägien takaa paljon paremmalta kuin se oikeasti on. On totta, että mä nautin mun elämästä ja oon todella onnellinen ja jopa onnekas, että voin olla täällä. Harvoin kuitenkaan sinne mystoryyn päätyy ne negatiiviset hetket tai ne huonot päivät. Asioilla on aina kääntöpuolensa, ja vaikka oonkin superonnellinen täällä, ei elämä täällä aina ole ruusuilla tanssimista. Kyl välillä on koti-ikävää, rahahuolia ja tulevaisuus mietityttää. Siitäkään huolimatta en vaihtaisi päivääkään.




Kysymyksiä on paljon, mutta tossa oli ehkä yleisimmät. Vastailen mielelläni jatkossakin lisää, jos kysymyksiä herää.

Kerrottakoon vielä, että yritän siis jakaa elämääni täällä Thaimaassa sellaisena kuin se on. Mun mystory ei oo mikään huumorikanava, en oo vitsiniekka tai mikään maailmanluokan viihdyttäjä. Oon nuori jätkä, joka asuu ulkomailla. Rakastan auringonlaskuja, suklaata, mango-passionfruit shakeja, ja aamukahvia. Tykkään valokuvata ja jakaa arkeani, sellaista aitoa elämää. Mun mielestä on kiva, jos voin jotenkin jakaa muiden kanssa tätä aurinkoa ja lämpöä, ja samalla näyttää teille maailmaa sellaisena kuin se täällä on. Vähän kuin te kulkisitte mun matkassa. Sä olisit se mun matkakaveri siellä snäpin toisella puolella. Mut siis ennenkaikkea haluan pitää homman aitona ja rehellisenä. :)

Sit lopuksi vielä: Jos sä nyt vielä tän luettuasi luulet, että mä oon ihan hyvä jätkä ja mua vois seurata jatkossakin, niin haluan kertoa, että mulla on myös Instagram. Julkaisen siellä kans aika paljon reissukuvia, auringonlaskuja ja maisemia. Laitan nimimerkit tohon alle.





Jos sulla on joku tuttu, joka vois olla kiinnostunut elämästä Thaimaassa, tai on tulossa tänne ja kaipais vinkkejä, muista että voit aina vinkata sille mun snäpistä. Jos luulet että sun kaverit vois olla kiinnostuneita ja kaipais uutta seurattavaa, olis kiva jos jakaisit mun nimimerkkiä. Se on aika helppoa. En silti painosta, tai muuten enempää mainosta itseäni. Se on jotenkin tyhmää.

Kiitos jos jaksoit lukea tän, ja toivottavasti tuut vierailee täällä blogissa jatkossakin. Tuu heittää mulle helout snäpissä tai instassa, ja kertoo mitä tykkäsit tästä postauksesta. Jos on lisää kysyttävää, niin vastaan mielelläni. Ei kait siinä, kaikkee hyvää sulle ja kiitos kun oot jaksanut seurailla meikäläisen elämää. Iso peukku sille.

Nyt mä meen keittää kupin teetä, sillä kurkkua ja päätä särkee jostain syystä. Vähän on flunssanen olo... Liekö tuo eilinen yöbussissa istuttu yö sit tehnyt temppunsa.. Mene ja tiedä. No nyt tää menee taas jaaritteluksi. Ei muutaku heippa ja kuulemiin. Tai siis snäppäilemisiin !


Nyt kun oot täällä asti niin käytä yksi minuutti siihen että otat mun muutkin somet haltuun !

instagram: janitravels

snapchat: janiniskanen

twitter: niskasenjani



lauantai 26. marraskuuta 2016

Bangkokin lentokoneiden hautasmaa on vaikuttava näky, joka antaa ajateltavaa

Lentokoneiden hautasmaa on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Bangkokissa, ja mukavaa vaihtelua perinteisille turistinähtävyyksille. 





Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä lentokoneille tapahtuu kun ne poistuvat käytöstä tai lakkaavat viimeisen kerran toimimasta. Se lienee kuitenkin asia, jota tuskin haluaa alkaa pohtimaan yläilmoissa 10 kilometrin korkeudessa. Mutta kuten autot, pyörät, moottorikelkat, niin myös lentokoneetkin saavuttavat joskus elinkaarensa viimeisen pysäkin. Nykyään osat kierrätetään eteenpäin uusiin lentokoneisiin tai muihin tarkoituksiin, mutta kaikille yksilöille ei kuitenkaan käy näin. Jotkut raadot joutuvat hylätyiksi maankamaralle, ja ehkä hyvä niin, sillä kyseiset paikat ovat erittäin mielenkiintoisia tutkimusretkipaikkoja.

Kävin tuossa reilu pari viikkoa sitten hyvän ystäväni Mirkan kanssa Bangkokin lentokoneiden hautausmaalla. Olin kuullut paikasta puhuttavan usein, mutta aiemmin mulla ei ollut tietoakaan sen sijainnista, tai ylipäänsä mitään sen kummempaa hajua koko paikasta. Olin nähnyt Instagramissa muutamia kuvia, mutta tietämykseni rajoittuikin oikeastaan siihen. Mirka kirjoitti aiheesta myöskin, häneen blogiinsa pääset tästä linkistä.

Lentokoneiden hautausmaa sijaitsee Bangkokin itäosassa Ramkhamhaengilla, Thanthip Villagessa, hieman kaupungin syrjässä. Matkaa sinne on noin 15 kilometria Suvarnabhumin lentoasemalta. Sinne on hieman etäisestäkin sijainnistaan huolimatta helppo päästä julkisilla kulkuvälineillä. Me saavuimme ensiksi Thong Lon BTS-asemalle, josta jatkoimme jalkaisin Soi Sukhumvit 55:sta pohjoiseen, sillä metsästimme erästä tiettyä Pad Thai-mestaa, ja meillä oli kova nälkä. Itsemme ruokkineena jatkoimme niinikään pohjoiseen, ja piipahdimme The Commonsilla valokuvailemassa, ja nauttimassa hipsterimäisestä fiiliksestä ja ihan superhyvästä kahvista. Aion kertoa teille The Commonsista myöhemmin lisää, sillä usko pois, sä haluat käydä siellä seuraavan kerran kun liikut Bangkokissa päin !


The Commonssilla pistäydyimme kahvilla. Tilasimme hieman erikoisemmat jääespresso-latet. Kahvi oli jääpaloina, ja lisäämällä maitoa ja jääkahvin sulaessa kontrolloit itse kahvin vahvuutta. Suosittelen.







Viisvitosta kulkien eteenpäin saavuimme joelle, josta otimme itään päin matkaavan jokilaivan, kartalla ajateltuna siis oikealle päin kulkevan. Menimme aivan päätepysäkille saakka, joka on Wat Sri Bunruangin temppelialue. Sinänsä hyvä, sillä eipähän voinut ainakaan missata pysäkkiä sinne päin matkatessa. Kanaalivenekyydin hinta oli myös edullinen, maksimissaan about 20 bahtia. Seuraavaksi kävelimme temppelialueen läpi "isolle tielle", eli Ramkhamhaeng Roadille, josta käännyimme oikealle. Parin sadan metrin jälkeen ylitimme pienen sillan, ja saavuimme perille, aidatulle peltoaukiolle, hylättyjen lentokoneiden hautausmaalle.



Näkymä portilta





Olin nähnyt paikasta aiemmin muutamia kuvia Instagramissa, ja mulla tietenkin oli paikasta jonkinlainen mielikuva niiden perusteella. Olin aina ajatellut paikan jotenkin todella isoksi, kaatopaikkamaiseksi aukioksi. Ajatelkaa kaatopaikkaa ilman sitä kaatopaikkajätettä, mutta täynnä lentokoneen raatoja ja muuta metallista lentokonejätettä... Siis jotain sellaista. Se mitä mä näin ei ihan vastannut mun odotuksia, mutta valehtelisin silti, jos väittäisin etten vaikuttunut näystä.






Paikka on melko pieni aukea Thanthip Villagen lähiöalueella. Se on kadun varressa, ruokakojujen vieressä, eikä 7 elevenillekään ole kuin kiven heitto. Missään "piilossa" tai kaukana muusta elämästä se ei siis ole, vaikkakaan asuinalue ei missään turistien suosiossa ole. Kaupunginosa tunnetaankin vain lähinnä samannimisestä yliopistostaan. Tämä lentokoneiden hautausmaa on todellisuudessa yksityisaluetta, jonka omistaa paikallinen bisnesmies. Kuulopuheiden mukaan kyseinen herra on myynyt lentokoneen osia romujätteenä. Alue on aidattu, ja paikkaa "vartioi" kolme koditonta perhettä, jotka tulevat avaamaan ruosteisen lukon pientä pääsymaksua vastaan. Meiltä kahdelta pyydettiin 200 bahtia kummaltakin, joka tämän päivän kurssilla tarkoittaa n. 5,30 €. Mitään tiettyä pääsymaksua ei ole, sillä tutkittuani asiaa on vierailijoita pyydetty kaikkea 100 ja 800 bahtin väliltä. 200 lienee kuitenkin ihan kohtuullinen hinta alueelle pääsystä.

Koneiden rungot on riisuttu kaikesta irtaimistosta, eli oikeestaan kaikki mikä irti lähtee on otettu talteen. Kodittomat perheet ovat myyneet irti lähteneistä osista sen minkä ovat pystyneet saadakseen rahaa. Jopa koneiden matkatavarahyllyt on poistettu, ja näin ollen runkoon on saatu lisää liikkumatilaa ja korkeutta. Perheet ovat tehneet osasta runkoja kotejaan, sisustaneet niitä parhaansa mukaan, tehden olonsa mahdollisimman kotoisaksi. Ikkunoihin on ripustettu verhoja sisustukseksi, sekä tuulen suojaksi, pyykkinaruilla roikkuu vaatteita ja henkareita, ja edesmenneen kuninkaan kuva koristaa rungon sisäseinää. Nämä ihmiset tekevät mitä pystyvät selviytyäkseen. Ulkona on kanahäkki, jossa kotkottavat kanat pitävät pientä meteliä.












Hetken aluetta tutkittuamme pieni poika riensi seuraamme, ja yritti saada huomiomme. Hän viittoi käsillään vatsaansa ja ojensi sen jälkeen kätensä.

"Money."

Hymyilin hänelle vain, ja kieltäydyin antamasta rahaa. Hän jaksoi hetken sinnikkäästi jatkaa yritystään, mutta kyllästyi lopulta palaten pihamaalle leikkimään omia leikkejään. Pienelle pojalle se oli jo arkista, rutiininomaista kerjäämistä. Tuollaisina hetkinä sitä pysähtyy todenteolla ajattelemaan asioita: Mikä olisi se oikea tapa auttaa ? Miten apu kaikkein parhaiten ohjautuisi tälle perheelle, ja mikä palvelisi tätä tarkoitusta pitkällä tähtäimellä. Pari seteliä kouraan ei asiaa pitkässä juoksussa auta, sillä itse pelkään, että se entistä vahvemmin rohkaisee kerjäämään lisää. Helposti saattaa tuntua, että rahan antaminen kerjäävälle ihmiselle on niin vähän sulta itseltäsi pois, että miksipä ei. Helposti sillä muutamalla lantilla parantaa omaa omatuntoaan, ja kokee olevansa hetken ajan puhtaampi ihminen. Pakko kuitenkin heittää ilmoille myös toinen pohdinta: Kuka todellisuudessa saa sen rahan, ja paljonko kerjääjälle siitä itselleen jää. Vaikka tää meidän maailma on ihmeellinen ja kaunis, täynnä rakkautta, ja paljon hyvää, mahtuu mukaan myös paljon pahuutta ja vääryyttä. Usein kerjäläiset (anteeks en tykkää kyllä yhtään tosta sanasta) ovat itse ihmiskaupan uhreja, ja työskentelevät orjamaisesti jollekin ulkopuoliselle tyypille. Kerjäävä ihminen saattaa näyttää sun silmissä todellä köyhältä ja kodittomalta ihmiseltä, joka vilpittömästi tarvii just sun apua selvitäkseen. Uskon kuitenkin, että monesti tilanne on paljon huonompi kuin mitä me näemme, ja pelkään, että kerjäämisringin ruokkiminen ei poista tai auta ongelmaa, vaan päinvastoin pahentaa sitä. Miksi kukaan lopettaisi hyvää, tai tuottavaa bisnestä. Ei kerjäläinen, eikä ainakaan ihmiskauppaa pyörittävä hirviö.

Okei toi meni ehkä vähän ohi itse aiheen, ja toivon että pojalle rahan kerjääminen oli vain pakonomainen keino ansaita vähän lisärahaa perheen kulujen kattamiseen. Tossa äskeisessä kuitenkin oli vaan asioita joita en yleensä henkilökohtaisesti voi olla ajattelematta, kun joku rutiininomaisesti tulee pyytämään rahaa. Varmasti ne ihmiset aidosti ja vilpittömästi tarvitsevat rahaa ja apua, mutta mikä on se oikea tapa auttaa ? Mikä on se keino, jolla ihmisille saataisiin jonkinlainen perustulo, ja mahdollisuus parempaan elämään ? Yhdestä asiasta me kaikki varmaan olemme samaa mieltä, nämä ihmiset tekevät kaikkensa selviytyäkseen.












Thaimaalaisen "peruspalkkan" voidaan ajatella olevan noin 10 000 bahtia, eli noin 260 euroa. Matalapalkkaisimmilla aloilla ja ilman koulutusta thaimaalainen voi saada kuitenkin VAIN 6000-8000 bahtia kuukaudessa, eli hyvin vähän. Jos otetaan tuo 10 000 kuukausituloksi, ja jaetaan se 30:llä, jää siitä 330 bahtia per päivä. Siitä maksetaan vielä vuokraa, vesimaksuja ja sähkölaskuja. Vietimme alueella noin tunnin, ja samaan aikaan meidän kanssa alueella oli yksi länsimaalainen henkilö (uskoaksemme toimittaja), eli kyseisen tunnin aikana paikalla oli kolme vierailijaa. Jos kolmas henkilö maksoi saman kuin me, tuli siltä tunnilta 600 bahtia rahaa. Kyseessä ei ole mikään megasuosittu turistinähtävyys, enkä tiedä todellisuudessa minkä verran alueella vierailee turisteja, ja paljonko niistä todellisuudessa kertyy tuloja. Hankala siis arvoida näiden ihmisten toimeentuloa, kun ei tiedä paljonko rahaa jää käteen per päivä, ja mitä kaikkia kuluja heillä on. Tuskin kukaan kuitenkaan noissa oloissa tieten tahtoen asuisi. Parempi koneenrunkoon rakennettu koti silti heidän sanojensa mukaan on, kuin kadulla eläminen.





Kuten takana näkyy, koneen rungon sisäseinille on ripustettu henkareita, ja paikka toimii kotina eräälle perheelle. Enempää tai tarkemmin en halunnut näitä asumuksia kuvata, sillä se olisi ollut epäkunnioittavaa.





Kun kuulin että alue on yksityisaluetta, en voinut olla miettimättä miten siellä voi asua kodittomia. Ymmärsin kuitenkin, että jonkinlaista yhteisymmärrystä tontin haltijan, ja perheiden kesken on, ja perheet ihan luvallisesti siellä oleskelevat. Asuinolot eivät tosiaan ole kummoiset, ja perheiden tulonlähteenä onkin pitkälti kovamuovin keräys ja myynti, sekä enemmän tai vähemmän satunnaisten lentokonebongareiden pääsymaksumainen rahastus. Kaiken tän pohdinnan ja asiaan perehtymisen jälkeen se 200 bahtia ei enää tuntunut kuitenkaan pahalta summalta. Toivon vilpittömästi, että rahat menevät vain ja ainoastaan kyseisten perheiden tarpeisiin.








Summa summarum:

Paikka on vähän ulkona keskustasta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Suosittelen joki/kanaalivenettä, sillä mikäli et sellaisella ole ennen mennyt, on sekin jo itsessään kokemus. Käyttäydy kohteliaasti alueella, ja muista että paikassa "asuu" ihmisiä. Vaikka yleisesti hylyissä saa liikkua ja kiipeillä, kunnioita kuitenkin alueita, jotka toimivat jonkun koteina. Jos ikkunat tai ovet ovat auki, anna niiden olla auki. Älä koske muiden henkilöiden esineisiin, tai siirtele niitä. Käytä maalaisjärkeä ja muista kohtelias ja kunnioittava käytös. Ole varovainen, sillä lentokoneen hylyt ovat rikkonaisia, ja teräviä osia on valtavasti. Varaudu liukuvaan "sisäänpääsymaksuun", eli kaikkeen 100 ja 800 väliltä. Lisäilin tohon ylle jo jonkun verran kuvia, toivottavasti saitte niistä vähän käsitystä. Alue ei siis ole kovin iso, eikä siellä aikaa saa ihan älyttömän kauan kulumaan. Ei siis kannata varata koko päivää siihen ;)






Nämä paikalla asuvat kodittomat perheet toimivat hyvänä muistutuksena meille siitä, kuinka kiitollisia me saadaankaan olla katosta pään päällä, puhtaista vaatteista, sosiaaliturvasta, ja esimerkiksi mahdollisuudesta lomailuun ja maailman näkemiseen.

Näille ihmisille kun lentokoneessa nukkuminen tarkoittaa jotain ihan muuta kuin meille. 






// kirjoittaja on oman elämänsä löytöretkeilijä, joka rakastaa auringonlaskuja, ja suomalaista poplyriikkaa. mieluiten kuitenkin erikseen nautittuina //

perjantai 11. marraskuuta 2016

jälleen yksi reissu ah, niin ihanalle Koh Changille



Koh Chang on upea saari. Oon käynyt siellä about viisi kertaa jo, mutta suuren kokonsa, ja monipuolisuutensa ansiosta se jaksaa silti aina ihastuttaa. (Okei sää oli tällä kertaa aika kehno parina päivänä, sillä sadekausi painoi/painaa vielä päälle. Se ei silti menoa haitannut.)

Changin saari on Thaimaan toiseksi suurin saari heti Phuketin jälkeen. Se sijaitsee maan itäosassa, aivan Kambodzhan rajan tuntumassa. Thaimaan suurista saarista se on lähimpänä pääkaupunki Bangkokia, ja välimatkaa Bangkokiin onkin vain 300 kilometriä. Sana "Chang" tarkoittaa thaikielessä norsua, eli saari kääntyykin nätisti suomekielessä norsusaareksi. Nimi viittaa saaren muotoon, joka nähdäänkin norsun mallisena, ei suinkaan siihen, että saarella olisi normaalia enemmän norsuja. Itseasiassa saarella ei ole ainuttakaan alkuperäistä norsua. Saari on kaikessa komeudessaan jylhää, viidakonpeittämää kukkulaista aluetta, joiden juurilla lepää kauniita hiekkarantoja. Merivesi on smaragdimaisen vihreää. Saari on melko tunnettu reppureissaajien keskuudessa, mutta koskematon tai hiljainen se ei ole, sillä saarella vierailee vuosittain jopa miljoona matkaajaa.

Olin matkassa hyvän ystäväni kanssa, ja yövyimme ensiksi pari yötä saaren pohjoispuolella, Hat Sao Khailla, eli White Sand Beachilla, joka on valkeahiekkainen palmujen reunustama ranta melko monipuolisilla palveluilla. Ranta sopii hyvin lapsiperheille ja matkailijoille, jotka haluavat asua hyvien palveluiden keskellä.



Reissun aikana sadekausi ei vielä täysin ollut loppunut, joten saimme nauttia kauniista auringonpaisteesta, jota toisinaan seurasi iltaa lähennyttäessä tummat pilvipeitot ja niiden mukana sateet. Rankkasateiden aikana kadut tulvivat, ja liikkuminen oli luonnollisesti hankalaa.

White Sand Beachilla majoituimme KC Grande Resort and Spassa, enkä voi muuta kuin kehua paikkaa maasta taivaisiin. Pääset tutustumaan paikkaan paremmin täällä. Aamiainen oli huikean maukas, monipuolinen, eikä aamiaisen nauttimista olisi tahtonut lopettaa edes silloin, kun vatsa oli halkeamaisillaan. Aamiaisen jälkeen oli mukava siirtyä maatason allasalueelle ihastelemaan aurinkoista päivää, tai vastaavasti toiselle uima-altaalle, joka olikin katolla sijaitseva kaunis infinity pool.

Kuva maatason uima-altaalta, KC Grande Resort and Spa

Yläkerran uima-allas olikin nätti infinitypool. Ja auringonlasku oli kaunis jälleen kerran.







Parin päivän jälkeen siirryimme saaren eteläosaan, Bai Lan Baylle, jossa hotellina oli Mercure Koh Chang Hideaway. (lisää paikasta täällä) Alue sijaitsee lyhyen taksimatkan päässä saaren kauneimmalta rannalta, Lonely Beachilta. Nimi Lonely Beach viittaa aikaan, jolloin saari oli vielä täysin viidakkoista, eikä rannalle ollut muuta reittiä kuin kävelypolku Kai Bae-rannalta, ja paikalle löysivät vain harvat ja kovimmat reppureissaajat. Eli ajalta ennen saarea halkovaa asfalttitietä.

Tältä näyttää saavuttaessa Mercure Koh Chang Hideawayhin

Mercure Koh Changin yksityisranta on kaunis ja kirkasvesinen, mutta melko kivikkoinen



Kävimme patikoimassa vesiputoksilla, ja tälläkin kertaa kävin samalla myös pulahtamassa viileään juoksevaan veteen. Viidakossa tarpominen on raskasta, ja kenkiin kannattaa touhussa kiinnittää paljon huomiota. Esimerkiksi mulla oli flipflopit matkassa, ja se vasta virhe olikin. Viidakkopolut ovat usein kapeita ja jyrkkiä, ja paikoitellen hyvin vaikeakulkuisia. Matkalla on märkiä puunjuuria, pieniä viidakkopuroja, liukkaita ja sammaloituneita kiviä, sekä luonnollisesti paljon mutaa ja villiä kasvillisuutta. Myös hyönteisiä löytyy, viidakossa kun ollaan. Eli panosta kenkiin jos lähdet viidakkoreissulle.


Vesiputouksilla vieraillessamme sää oli pilvinen ja jopa paikoittain sateinen






Kannattaako ratsastaa norsulla norsusaarella ?


Se on päätös jonka vain sinä voit tehdä. Norsujen huonosta kohtelusta, ja brutaalista koulutuksesta voit lukea lisää mm. tästä artikkelista. Suosittelen avaamaan sen vaikka toiseen välilehteen, jos haluat ymmärtää asiaa paremmin. Itse olen kerran eläissäni ratsastanut norsulla Kambozhassa, mutta en missään nimessä tekisi sitä uudelleen. Koh Changilla on tällä hetkellä kuusi norsufarmia. Neljä niistä sijaitsee Klong Praon alueella, yksi saaren pohjoisosassa, ja yksi Kai Baella. Parhaassa tilanteessa saarella ei olisi ainuttakaan norsufarmia, vaan turistien olisi mahdollista nähdä norsuja villinä viidakossa, tai korkeintaan hyvin toteutetussa ja luonnollisessa norsujen luonnonpuistossa. Ymmärrän, että saarella ei ole tilaa sellaiseen alueeseen, mutta nykyistä tilannetta parempi olisi, jos edes jotain sellaista voitaisiin järjestää. Toisaalta toivoisin kaikkien boikotoivan näitä nykyisiä norsufarmeja, mutta asialla on aina kääntöpuolensa. Mitä mahdollisesti siinä tapauksessa tapahtuisi niissä oleville eläimille ? Minne ne menisivät, ja kuka vastaisi niiden hoidosta taloudellisessa mielessä ? Ikänsä vankeudessa elänyt eläin tuskin sopeutuisi tai pärjäisi omillaan luonnossa. Tai en tiedä, en ole mikään asiantuntija, ja jos joku teistä on, niin kommenttiboksi on vapaa. Opettakaa te mua. 

Tänäpäivänä kuitenkin tilanne on se, että jos mielit näitä norsuja saarella nähdä, ja useat turistit niin haluavatkin, on ainoa tapa mennä näille farmeille. Se on surullista. Jos kaikesta huolimatta haluat farmilla käydä, suosittelen käyttämään matkustamiseen enemmän aikaa (sijainnistasi riippuen tietenkin), ja menemään saaren pohjoisosassa sijaitsevalle campille. Se on kaikista luonnonmukaisin camppi, ja sijaitseekin viidakossa hedelmätarhojen keskellä, eikä asfaltin ja rakennelmien välittömässä läheisyydessä, niinkuin esim. Kai Baella. Hinnat liikkuvat kuulemma 800 ja 1500 bahtin välimaastossa, norsutrekkailun pituudesta riippuen.

Totta kuitenkin on, että niin kauan norsufarmeja ja niillä eläviä kahlittuja norsuja on, kuin ihmiset näillä farmeilla käyvät ja tuovat niille rahaa. Tee sinä päätös. Minä en kuitenkaan kyseisiin paikkoihin menisi.


Mitä tehdä Koh Changilla ?


Moni tietenkin odottaa saarelle mennessään eniten valkoisille hiekkarannoille pääsyä, ja auringossa kylpemistä. Rannalla voit ottaa rentouttavan hieronnan, tai jalkahoidon samalla kun siemailet jäähdytettyä kookosmehua suoraan kookospähkinästä. Jos kuitenkin rannalla makoilu tuntuu tylsältä, tai pysyttelet muuten mielummin vaatteissasi ja poissa rannalta, on saarella toki muutakin tekemistä. Voit esimerkiksi vuokrata skootterin ja lähteä kiertämään saarta ympäri. Varsinkin saaren itäpuoli on käymisen arvoinen, sillä elämä siellä on vielä melko tavallista thaimaalaista saarielämää. Ei suuria turistikeskuksia tai suosittuja rantoja. 

Osallistu thaimaalaiselle kokkauskurssille, ja opi thaikeittiön saloja, tai mene katsomaan thainyrkkeilyesitystä. Saarella on muutama vesiputous, joilla suosittelen käymään, tai muuten vaan lähtemään viidakkotrekkingille. Norsuleirejä löytyy, mutta niillä vierailua en aio suositella kenellekään. Syyt ymmärrät varmasti, jos avasit aiemman linkin välilehteen, ja luit sitä.

Voit myös varata veneretkiä saaren läheisyyteen, osallistua kalastusretkille, tai kokeilla sukellusta, tai snorklausta smaragdinvihreässä vedessä. Tarjolla on myös joogaa, käärmefarmeja, pyöräilykierroksia, temppeleitä. Illan pimentyessä kannattaa siirtyä iltamarkkinoille nauttimaan edullisesta ja herkullisesta katuruoasta ja tekemään kenties pieniä ostoksia, jos jotain mieluista osuu silmään. Suuren kokonsa vuoksi saarelta löytyy tekemistä moneen makuun.

Suosittelen myös vierailua saaren eteläosassa, siellä on mm. mukava kalastajakylä, jossa riittää kierreltävää ja nähtävää.


Näkymä erään kahvila-ravintolan terassilta. En valitettavasti muista paikan nimeä.



Kävimme myös eteläosan Bangbaon kalastajakylässä

Kalastajakylässä oli nätit maisemat






Miten päästä Koh Changille ?

Tosiaan Koh Chang on vain 300 km päässä pääkaupunki Bangkokista, ja kulkuyhteyksiä on lukuisia. Lähin lentoasema on Tratin kaupungissa mantereen puolella, Bangkok Airways lentää sinne yksinoikeudella. Lentokentältä on tarjolla kuljetuksia (minibussi+lautta) valitsemaasi hotelliin Koh Changilla.

Bangkokista on myös kätevää ottaa bussi Ekkamain asemalta, josta matka satamaan kestää noin 5 tuntia, ja siihen 45 minuutin lauttamatka päälle. Eli Bangkokista lähdettäessä kannattaa lähteä matkaan jo aamulla aikaisin, sillä Thaimaassa matkustaessa kannattaa varautua matkan venymiseen. Jos matkustat Tratin kautta, sieltä on mahdollista saada takseja satamaan, josta ottaa sitten lautta saarelle. Tratista matkaa satamaan on vain 15 kilometriä. Olen itse matkustanut molempia reittejä käyttäen. Satamaan on kuulemma myös suoria bussikyytejä Bangkokin Khao San Roadilta sekä Suvarnabhumin lentokentältä, lisätietoa löytynee netistä yllinkyllin.



Jos sulla on kysyttävää Changin saaresta enemmän, laita mulle viestiä kommenttiboksiin, niin vastaan parhaani mukaan. Itse en malta odottaa, että pääsen saarelle taas uudelleen !


Vielä yksi kuva KC Granden uima-altaalta


// kirjoittaja on aasialle sydämensä menettänyt nuori mies, joka nauttii kahvinsa mieluiten maidolla ja ilman sokeria, ja joka rakastaa tähtiin tuijottelua //